walking in the air

uskon yhden ihmisen perustarpeista olevan vapautta kuvitella olevansa lintu. minä ainakin suon kaikille sen toiveen. itsellenikin. olen vuosien aikana töissä vetänyt erilaisia mielikuvamatkoja. ja olen huomannut, etten ole ainoa, joka nauttii päästessään lentoon. 

tämänpäiväinen lintuni sai kukan rintaansa. verenpunaisen. elämääsykkivän. ja punaiselle on annettu monia voimakkaita liitteitä eri väriterapiaoppaissa. minä uskon jokaisen löytävän omat sanansa. ja minä sanoisin tänään lämpö. enkä tiedä onko kauniimpaa. kuin kylmässä ilmassa lentävä lintu. lämpö rinnassaan. ja minä pelkään, että selviän siltikin.

ja silti tässä on jotain lumiukkomaista. enkä ikinä unohda miten suuri rakkauslaulu sekin on. varsinkin toinen säkeistö. englanniksi. ei suomeksi niinkään. ja minä annan miehelleni postireissulle lapset mukaan. sain nuorimman kuorsaamaan kopassa, kun jalallani sitä heilutin piirtäessäni. kohta autonvaloja pihassa. useammat kuin yhdet. minä taidan paketoida vähän ja sitten laittaa normaalia paremman iltapalan!

ilo talvesta. ja kaikesta.

olen minä ajatellut joulua paljon viimeaikoina. se tuntuu tulevan meille hyvin stressitöntä tietä tänä vuonna. loppustressiä minä kyllä tiedän odottaa. se kun aatonaattona viimestää mietin, onko kaikki hommattu. mutta kun tiedän sen vähän-ennen-stressini. niin se ei säikäytä. yritän selättää senkin rauhoittumalla alas kupille lemppariglögiä. saturnusta. ja mieheni sanoi, että ennen joulua joulun paikalla oli juhla nimeltä saturnalia. ehkä sen korjuutyön tulokset ovat keitetty silloinkin glögiksi.

juhlimme eilen mieheni suvun kanssa pikkujoulua. hassua, miten vähitellen aikuisten määrä lisääntyy. ja lumessapeuhaavia lapsia vuosivuodelta vähemmän. kasvavat isommiksi. tulevat jo omin kyydein. ja onhan se suloistakin. kun vähitellen mukana uusiakin kasvoja. nuorta rakkautta. ja onhan se sekin, että meidän pikkuruisille riittää sylejä. leikittäjiä.

viikonloppuna minä olen taas tavaroitteni kanssa ympäri maakuntaa. se on mukavaa vaihtelua. vaikka jotenkin joulumieli tulee siitä kiertelystäkin. ensiviikonloppuna sitten vähän kiertelenkin. mietin pieniä paketteja. jos sattuu kohdalle. minä en halua kenenkään ostavan yhtään lahjaa meille sen takia, että olisi pakko. enkä itsekään osta lahjaa, jos se tuntuu velvollisuudelta. mieluummin muistan sitten, kun jotain hauskaa sattuu kohdalle. vaikka juhannuksena. kerta ihmiset elävät muutenkin yltäkylläisyydessä. mekin. ja minun on vaikea keksiä materiaalisia toiveita. 

pian meidän mäkeemme tulee lapsia. puen omanikin tuonne ihastuttavaan säähän. ehkä keitän vanhanajan kaakaota kattilassa. tummaa kaakota, after eight-hunajaa, maitoa. joskus kermavaahtoakin. vaahtokarkkeja. suklaalastuja. tai karkkikeppejä. lapsuus on vain kerran. ja sen jälkeen tarvitsemme makumuistoja! :D

jouluaistein

minä pidän joulusta. minä pidän siitä, että joulu pyrkii lähelle niin monin aistein. piparkakkutaikinaa keittäessäni tuoksut, siirapin tuntu. puhumattakaan sekä taikinan, että valmiiden leivonnaisten mausta. tuntoaistimukset ovat monet. lasipallon pitäminen hellässä puristuksessa. niin lujassa, ettei tipu. niin herkässä, ettei säry. aluksi viileä, vähitellen lämpenevä lasi. ja kun siitä nauhasta ottaa kiinni, varmoin, varovaisin ottein. siirtää pallon käsistään oksaan.

glögin maku. yksi nykyjoulujeni lemppareista. tänä jouluna brunbergiltä sai myös käsintehtyjä konvehteja. niissä oli taikaa. maku. rakenne. suutuntuma. sellaisista asioista minä nautin. hitaasti ja hartaasti. lasten nukahdettua. päivisin tarvin voimakkaampia makuja, äkkiseltään suuhun survottuna. siinä likapyykin ja ruoanlaiton välissä. raivauksen ja postilaatikon, lastenhoidon ja kaiken muun keskellä. 

viimejouluna sain äidiltäni tämän ihastuttavan pyöreän joulukupin. kaivoin sen viikonloppuna käyttööni taas ylähyllytä. sen pehmeys pyörittää glögin aromit ihanasti. ja minä mokoma olen mennyt nyt juomaan siitä kahviakin. pitäisi malttaa jättää se vain glögikäyttöön. ilta-annokseksi sopiva. mielettömän iso.

mutta siirrän pyöreän, kiiltävän kupin sivuun. sanon muutaman sanan siitä, miten aamulla lisäsin adventtikuuseen koristeita. miten vihreät, pienet neulaset pistelivät sormia. ja jos halusi laittaa koristeita syvemmälle. sama pistelevä tuntu käsivarsissakin. enkä voi olla ajattelematta eteenpäin. sitä, kun imurinvarressa soivat pudonneet neulaset. haluan avata aistini joululle.

oi, ihanaa

päivä päivältä kuljemme kohti joulua. sitä lämmön ja rakkauden juhlaa. suurimman mahdollisen rakkauden. ja olenhan sanonut, että jos saisin joskus valita tielle nimen. se olisi enkelparventie. viimepäivät touhotuksessa. mutta myös rauhallisia hetkiä joulukirjojen ja glögin parissa. ystäväni vinkkaamana eilisessä glögissä maistui myös tähtianis. 

olen aamun kolannut pihaa. lunta on tullut hirvittävästi. haaveilin pihaamme asfalttia. olis se eri rento kolata kovaa alustaa. entä tuollaista kuoppaista hiekkatietä. puoliksi roudannostamia laattoja. liian pitkiä nurmikkoalueita ja muita. onneksi pian meillä alkaa taas käymään aura-auto. haluttiin vain ensimmäiset lumityöt tehdä itse. vähän pohjaa tallata. ettei revi pihaa hirveästi. sillä se on todella epätasainen. ja ollut to do-listalla jo monta vuotta. ehkä ensikeväänä!

lapset avasivat kalenterinsa aamulla. minäkin omani. ostin ihastuttavan kynttiläkalenterin. joka aamulle uudentuoksuinen tuikku. aamupalapöydän joulutuoksuja. en olekaan vuosiin ollut niin innostunut kalentereista. mieheni kalenteri on vielä liesituulettimessa. se on yllätys. katson, montako päivää menee hänellä huomatessa. onnellisia lumipäiviä teillekin. ja ihastuttavaa joulukuuta. rennosti saapuu muistorikkain joulu!